”Minusta tuntuu, että koulu on nykyisin vaan koulu, että kasvatus on jääny johonki pimentoo” : kouluikäisten lasten vanhempien käsityksiä koulun kasvatus- ja opetustyön suhteesta

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata niitä käsityksiä, joita kouluikäisten lasten vanhemmilla on koulun opetus- ja kasvatustyön suhteesta. Työn tavoitteena on nostaa vanhempien ääni kuuluviin siihen keskusteluun, jota nykykoulun opetus- ja kasvatustyön tavoitteista käydään. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty keväällä 2010. Tutkimushenkilöinä tutkimuksessa on kahdeksan kouluikäisen lapsen vanhempaa ja tutkimusaineistona heidän teemahaastattelunsa. Tutkimuksen pääongelmana on:Millaisia käsityksiä kouluikäisten lasten vanhemmilla on nykypäivän koulun kasvatus- ja opetustyön välisestä suhteesta? Tutkimuksen pääongelmaan on vastattu viiden alaongelman sekä haastatteluaineiston laadullisen analyysin ja teemoittelun avulla. Vanhempien käsityksien mukaan nykykoulun tehtäviä ovat: selviytyjien valmentaminen tehokkuutta vaativassa ajassa, kodin kasvatustyön tukeminen, lasten käyttäytymis- ja sosiaalisten taitojen harjaannuttaminen sekä yhteiskunnan ja tulevaisuuden rakentaminen tulevia työntekijöitä tuottamalla. Osa vanhemmista oli sitä mieltä, ettei koululla ole roolia lasten kasvattajana, osa taas näki koulun olevan ensisijainen kasvattaja, jos koti ei lasten kasvatustehtävästä suoriudu. Vanhempien käsityksissä koulun opetus- ja kasvatustyö nivoutuivat kiinteästi toisiinsa. Opetus nähtiin selkeästi faktatiedon jakamisena ja kasvatus koulussa käsitettiin moraalin kehittämisenä, itsetunnon kasvattamisena ja henkisten arvojen siirtämisenä sukupolvelta toiselle. Kasvatuksella koettiin olevan syvempi henkinen perusta, kun taas opetus oli konkreettista tiedon siirtoa. Vanhempien käsityksistä nousi esiin myös hienoinen huoli koulumme tietopainotteisuudesta